Kaija Saariaho: Notes on light for violoncello and orchestra Boston Symphony Orchestra 125th Anniversary Commission First performance 22nd February 2007 at Symphony Hall, Boston Soloist: Anssi Karttunen, cello Conductor: Jukka-Pekka Saraste Orchestration: 4,2,3,2/4,0,0,0/Timp, 4 Perc,Hp, Cel, Pno/Strings Duration: 25-28 min Performances with Anssi Karttunen as soloist: - Boston Symphony Orchestra / Jukka-Pekka Saraste 23,24,27.2.2007 - Finnish Radio Orchestra / John Storgårds 14.3.2007 - Polish National Orchestra / Reinbert de Leeuw 23.9.2007 - Swedish Radio Orchestra / Jukka-Pekka Saraste 12.10.2007 - Latvian National Symphony / Ernest Martínez-Izquierdo 1.11.2007 - Orquesta Sinfonica de Navarra / Ernest Martínez-Izquierdo 22-23.11.2007 - Orchestre de Paris / Christophe Eschenbach 13.3.2008 - Barcelona Symphony Orchestra / Ernest Martínez-Izquierdo 25-27.4.2008 - NDR Symphony Orchestra / Sylvain Cambreling 30.5.2008 - Concertgebouw Orchestra / Oliver Knussen 25-26.9.2008 - Danish Radio Orchestra / John Storgårds 13.11.2008 etc.    Anssi Karttunen: Notes on “Notes on Light” Writing about a new work before its first performance is always scary, even if there is no composer whose music is closer to me than Kaija’s. I know from experience that only after playing a new piece several times can I put into words my real feelings about it, if ever. I will attempt here to describe what I see and hear now, while preparing Notes on Light for the first performance: At first sight Notes on light with its five movements doesn't quite seem like the average Cello Concerto. However, with a closer look I soon found the elements that I like to think make a great concerto: 1. The relation of soloist and orchestra goes through many very different situations. 2. The soloist is given the chance to show many sides of his personality. 3. When the soloist has important things to say, the orchestra gives it space and on the other hand the orchestra gets its moments to lift the music up into exuberant colours, often in surprising ways. The soloist is not just the hero of Notes on Light, he/she also has to stand up for his rights; fight, lead, collaborate with and sometimes submit to the orchestra. All this make Notes on light a rich voyage that could well lead us into the very heart of light. I see two intervals of a semitone as important mottos of the piece: The first is a slide down from f sharp to f natural which starts the piece and to which one returns from different paths along the Concerto. The second is a rising semitone from c sharp to d natural, which often interrupts the action changing the atmosphere. These two motives seem to be even stronger landmarks than any traditional melodic element. In the last movement the single note of f sharp proves to be the centre of the whole work. In fact, Saariaho seems to have invented a kind of melody that doesn’t so much sketch a contour of notes but a contour of colour. Through the voice of the cello the first movement introduces the secret world of the piece, translucently coloured by the orchestra in small ensembles. The second movement opposes the soloist and the orchestra in a fiery dialogue. The music is energetic and obsessive, the soloist refusing to speak at the same time with the orchestra. The third movement finally awakens both into building together large, colourful gestures. In the fourth movement the soloist offers his c sharp-d motive twice but each time the orchestra eclipses him gently with dark, slow shadows of sound. With the third try he finally drives the shadows away and leads us into the fifth movement, embarking on a voyage towards light. Finally, the F sharp appears as the note that could be the heart of light, it seems to draw all the music to itself, finally lifting the cello high up to the spheres of absolute brightness, .. or total darkness. On the last page of the score Saariaho has included a quote from T. S. Eliot’s poem The Waste Land: "... I could not Speak, and my eyes failed, I was neither Living nor dead, and I knew nothing, Looking into the heart of light, the silence." Anssi Karttunen, January 11th, Paris  Kaija Saariaho: Notes on Light / Mustiinpanoja valosta I Translucent, secret - Läpikuultava, salainen II On fire - Tulesta III Awakening - Herääminen IV Eclipse - Pimennys V Heart of light - Valon sydän Kaija Saariahon Muistiinpanoja valosta ei päällisin puolin näytä ihan miltä tahansa sellokonsertolta. Tarkemmin katsottuna siitä löytää pian kuitenkin suurelle konsertolle tarpeelliset ominaisuudet: Solistin ja orkesterin suhde käy läpi useita selkeästi erilaisia vaiheita; sello ei juutu yhteen rooliin vaan osoittaa koko monipuolisuutensa; kun solistilla on tähdellistä sanottavaa, orkesteri antaa siihen tilaa ja toisaalta orkesteri saa tilaisuuksia yllättävillä tavoilla tarjota oman laajan väriskaalansa. Teoksesta muodostuu monivaiheinen matka joka hyvinkin saattaa löytää tien valon sydämeen. Konserton motoksi voi ajatella kahta puolisävelaskelta: fis-f alaspäinen glissando, joka lähettää musiikin liikkeelle ja johon palataan eri poluilta läpi koko teoksen. Cis-d nousevasta intervallista muodostuu solistin suuri arvoitus, kynnys, joka pysäyttää eikä päästä ohitseen. Nämä intervallit ovat teemojakin tärkeämpiä, mutta niitäkin  keskeisemmäksi muodostuu yksi sävel: fis. Ensimmäinen osa esittelee sellon kautta konserton salaperäisen maailman, jota orkesterin värittää läpikuultavissa, kamarimusiikillisissa kokoonpanoissa. Toinen osa on orkesterin ja sellon tulinen vuoropuhelu. Se on energistä ja jääräpäistä musiikkia, solisti ei anna milliäkään periksi, eikä suostu puhumaan yht'aikaa orkesterin kanssa. Kolmas osa tuo osapuolet lopulta yhteen ja herättää molemmat yhteisiin laajoihin eleisiin. Neljäs osa alkaa sellon nousevalla cis-d motiivilla, jonka orkesteri varjostaa pimentoon tummilla, hellillä pilvillään. Solisti tarjoaa toisenkin kerran motiivinsa, mutta varjo vain kasvaa, vasta kolmas kerta johtaa eteenpäin, viidenteen osaan ja matkalle valon sydämeen. Fis on lopulta se nuotti, joka kohoaa valon sydämeksi siihen pysähdytään useita kertoja ja se nostaa lopuksi sellon korkealle sfääreihin, täydelliseen kirkkauteen, tai pimeyteen. Partituurin viimeisellä sivulla on sitaatti T.S. Eliotin runoelmasta The Waste Land - Autio maa: "... I could not Speak, and my eyes failed, I was neither Living nor dead, and I knew nothing, Looking into the heart of light, the silence."  "... minä en voinut puhua ja näköni petti, minä en ollut kuollut, en elävä, enkä tietänyt mistään, katsoin vain valon sydämeen, hiljaisuuteen." (suom. Lauri Viljanen)) Anssi Karttunen 31.12.2006   Photos: © Muriel von Braunhttp://www.karttunen.org/Saariaho_press.htmlhttp://www.karttunen.orghttp://www.karttunen.orgshapeimage_1_link_1
Saariaho: Notes on light